torstai 30. heinäkuuta 2015

Kuka, mitä, häh?



Minä en ollut paikalla silloin kun muistia jaettiin.
Tosin en ollut paikalla silloinkaan kun jaettiin pituutta, kapeita reisiä, suoraa tukkaa ja nättiä hymyä, mutta pysytään kuitenkin tällä kertaa tuossa muistissa.

Unohtelen jatkuvasti asioita.
Olen unohtanut pankkikorttini tunnusluvun miljoona kertaa, lasten koulun uinnit ja luistelut, leipomislupaukset myyjäisiin, kännykkäni sinne ja tänne ja salihanskani punttisalin juoksumaton lokerikkoon josta joku apina ne on onnellisesti poiminut talteen, koska niitä ei sen perästä ole kukaan missään nähnyt. Ja tuo viimeisin unohdus ottaa päähän just nyt, ja lujaa.

Voisinkin mainita muutaman sanasen noista hanskoista.
Innostuin salilla käynnistä tosissaan joskus vuosi sitten kesällä.
Tykkään siitä todella paljon ja liekö johtunut kehityksestä ja sen tuomasta raskaampien painojen käytöstä, kämmenparkani alkoivat kärsiä. Rakot ja nahka irti oli ihan perussettiä.

Niinpä marssin erään kerran urheiluliikkeeseen ja ostin itselleni salihanskat, tai onko niillä joku virallinenkin nimi, en tiedä, mutta siis nuo tuossa kuvassakin olevat mustat hanskat, jotka helpottavat salilla rehkimistä.
No ei kuule kauaa nokka tuhissut kun ne unohtuivat sinne.
Tuntuis kyllä näin äkkiseltään että miten joku voi ne siihen unohtaa kun toisessa lokerossa on juomapullo avaimineen ja toisessa hanskat (loppuverkkaa juostessa kun kiskon ne aina irti) mutta joo, siihen jäivät.

Seuraavana päivänä menin jälleen salille ja aloin pukkarissa kaivelemaan kassiani. Ihan paniikissa tongin ja valuin kylmää hikeä kun tajusin, että kaikesta kaivelusta huolimatta niitä ei löydy!!
Soitin kotiin ja eihän niitä sielläkään missään ollut, koska en niitä siellä koskaan ota pois sieltä kassista. Eikä lapsetkaan niitä olleet "lainanneet".
Kipaisin yläkerran kassalle vielä tiedustelemaan josko joku olisi ystävällisesti ne löytänyt ja sinne vienyt (ja kävin vielä loppuviikolla uudestaan kysymässä) mutta ei, ei ollut näkynyt!

Tulisieluinen kun olen, en kiellä etteikö pari rumaa sanaa siinä kulkiessa päässyt lipsahtamaan. Otti meinaan niin pahuksen paljon päästä. Ja ottaa edelleen.
Ei olisi niin paljoa harmittanut jos olisin sijoittanut niihin jonkin verran vähemmän euroja, mutta tuhlaamani rahamäärä lisäsi huomattavasti hajotukseni määrää. Ärrrr.

No mutta, viime sunnuntaina vietin syntymäpäiviäni ja voitte arvata mitä rakas mieheni oli hankkinut minulle lahjaksi? Salihanskat.
Mulle tuli kyllä kieltämättä sellainen olo, että en ole näitä ansainnut, mutta samalla tuli myös sellainen olo että vahingosta viisastuu.
En aio unohtaa näitä koskaan mihinkään. Tuskin ainakaan juoksumaton lokerikkoon.

(Käykö teille koskaan niin, että lasten ulkovaatteet pestään ja pistetään kaappiin odottamaan sitä kunnes niitä taas käytetään, mutta aikuisten naulakossa pyörii toppatakit ja verkkatakit sulassa sovussa ympäri vuoden? Meillä käy aina niin. Siinä teille nättiä naulakkoa kateltavaksi koko rahan edestä. Ihan kamalaa settiä.)

10 kommenttia:

  1. No höh, onpa kyllä tympiä kun tavaroita varastetaan. Mun uikkari lähti kerran jonkun varkaan mukaan uimahallin pesuhuoneesta sillä aikaa kun ite olin saunassa. Märkänä vieläpä! Kyllä vähän ihmettelin, että miten joku viitsii pölliä märän just käytetyn uikkari.. Ei löytynyt mistään eikä kukaan palauttanut sitä myöhemminkään.

    Hieno naulakko teillä muuten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuntuis kyllä että ite jäis kyllä märät uikkarit ottamatta :D vaikka ois kuin hienot!
      Ihmiset on kyllä välistä niin outoja, ei mulle tulis kyllä mieleenkään edes kenenkään salikamppeita viedä, vaan ehdottomasti veisin johonkin mistä ne vielä löytyis :/ mutta valitettavasti tämä maailma on pullollaan myös epärehellisiä ihmisiä!
      Onneksi sain uudet hanskat, joku "onnellinen" saa nyt kuluttaa ne edelliset loppuun :)

      Ja eikä ole kyllä hieno naulakko :D:D tuolle niin pitäis tehä jotain! Jospa nyt syksyn ja talven tullen sais sitten kesätakit laitettua piiloon tuosta, on meinaan vähän ylikuormittunut naulakko :)

      Poista
  2. Tsemppiä sinne unohdusten kanssa ;) Ja ihanan lahjan olet saanut! minä oon yleensä ollut tosi tarkka tavaroistani, lasten luistelu- ja uimapäivistä tms. mutta ihan viime aikoina on alkanu muisti pätkiä. Liekö johtuu univeloista tai kasvaneesta lasten lukumäärästä ;) unohtelen sanoja, puhun sekoja, unohtelen asioita.. Onneks on tolkku esikoinen, joka muistuttelee minua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä niin otettu tuosta lahjasta, vähän nolona siinä kiittelin että, ei ois tarvinu :)) mutta joo, ihana mies mulla <3
      Unohtelu johtuu varmasti itselläkin siitä että elämä on tosi täyttä, yöt välistä retusia vieläkin vaikka vauva on jo 1,5v mutta välillä on pätkiä että heräilee joka yö. Välistä taas nukkuu pitkään ettei heräile, ja ai että sitä onkin virkeänä silloin :)

      Poista
  3. niin tuttua,niin tuttua...Se on sitä äidin dementiaa,joka ei taida ihan heti kadotakaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitidementia sanana kyllä kattaa just tän kaiken :D

      Poista
  4. Tuo takkijuttu on meillä just samoin. Lapsille jämptisti kauden mukaan ja aikuisten naulakossa onkin sitten vaikka mitä. Toppaa ja verkkaa sekaisin ja joku unohtunut palautuspullonyssäkkä välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin siinä roikkuu monesti kaikkea muuta kuin takkeja. Laukkuja, kasseja, pusseja joissa on verhokangasta :D milloin mitäkin!

      Poista
  5. Lasten naulakko on meilläkin pakko pitää vuodenaikaisjärjestyksessä, kun ei kaikki erikoisulkoilukamppeet sopisi muuten ;) Vanhemmilla vissiin vähemmän valinnanvaraa, kun läpi vuoden samat!

    Pakko sanoa sellainen asia, että olen potenut huonoa omaatuntoa, kun en ole käynyt mihinkään blogiin kommentoimassa pitkään aikaan. Melkein kuin olisin hyljännyt ystävät! Mutta puhelimella yleensä näpytän ja kommentointi silloin ärsyttävää. Nyt istun koneella ja vuodatan pitkän ajan asiat ;)

    Tykkäsin siitä sun yhestä siivousjutusta, kun lapsi oli ottanut kuvat. Tulee aina uusia näkökulmia. Ite jotenkin urautuu kuvien kanssa, lapsella ei sitä samaa ole. Joten se oli oikein virkistävä juttu!

    Sitten yks huvittava asia: joku kaveri linkkasi miehelle jotakin Youtube-juttuja. Ja yhtäkkiä siellä olitte tekin! Oli kyllä hauska juttelu, yks ilta katoin. Hyvin veditte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta että vähemmän on aikuisilla valinnan varaa ulkovaatteissa, ja vähemmän on myös aikuisia talossa kuin lapsia :)

      Mullakin kommentointi monesti jää. Töissä, harrastuksissa, juhlia, reissuja..aina tulee nopsaan vain luettua mutta kommentointi jää, vaikka tietää kuinka se on bloggaajalle kiva kun joku kommentoi :) joskus sitten tsemppaan ja ahkeraan kommentoin!

      Meillä ekaluokkalainen on erittäin kiinnostunut kamerasta ja kuvaamisesta. Tuo uusi kamera vain on sen verran iso (ja arvokas) että ei raaski lapsille juurikaan antaa :) erilaisia kuvakulmia kyllä tulee kun lapsi saa kameran käteen!

      Hei, oikeesti mä yritin yhtenä iltana etsiä sitä videoblogia täältä netin suuresta maailmasta mutta en löytänyt. Se oli tosiaan ihan extempore haastattelu :D mitä lie puuta heinää vedettiin! Mutta kukaan ei kuulemma ollut suostunut sanomaan mitään ;) mehän sit tietty luvattiin! Hui, uskaltaakohan sitä katsoa edes :D satutko muistamaan blogin nimeä tms.?

      Poista